Blogi

Blogi

Blogissamme tutustutaan Itämeren alueen yhteistyötä toteuttaviin ihmisiin ja hankkeisiin.

21.8.2018 8.31

Robottibussi voi auttaa päästövähennyksissä

Robottibussi on sähkökäyttöinen, autonominen eli ilman kuljettajaa ennalta ohjelmoitua reittiään kulkeva minibussi, joita on kokeiltu ensimmäisten joukossa maailmassa Suomessa. Tavoitteena on ollut tuoda tarjolle vähäpäästöisempiä liikkumisvaihtoehtoja, jotka täydentävät joukkoliikenteen palvelutarjontaa ja lisäävät siten joukkoliikenteen käytön houkuttavuutta.

94R_Kivikko_HelsinkiRobobusLine_Photo_Milla_Aman
Kuva: Milla Åman
Robottibussien kokeilussa on ollut tärkeä myös havainnoida, miten tällä hetkellä markkinoilla olevat autonomiset liikennevälineet toimivat yleisen tieliikenteen seassa. Näitä kokeiluja on toteuttanut Metropolia Ammattikorkeakoulu kumppaneineen. Kokeilut alkoivat lyhyinä jaksoina SOHJOA-hankkeessa ja jatkuvat parhaillaan Helsinki RobobusLinen usean vuoden kestävänä säännöllisen liikennöinnin kokeiluna.

Suomessa kertynyt tietotaito autonomisten liikennevälineiden käyttöönotosta osana yleistä tieliikennettä laajentuu koko Itämeren aluetta hyödyntäväksi tulevina vuosina. Viime vuonna käynnistynyt Sohjoa Baltic -projekti tuo robottibussikokeilut lyhyiksi jaksoiksi Latviaan, Puolaan ja Tanskaan sekä pitkäkestoisina kokeiluina Norjassa, Suomessa ja Virossa.

Autonomisten bussien käyttöönotossa vaikuttavat monet seikat. Hankkeen puitteissa toteutettavalla kokeilulla on hyvä aloittaa keskustelu mahdollisuuksista ja esteistä Itämeren alueella. Aloitettaessa robottibussien operointi eri maissa on tärkeää tarkastella tiellä liikkumiseen vaikuttavaa lainsäädäntöä. Kumppanimaiden välistä lainsäädännöllistä vertailua ollaan juuri toteuttamassa. Yhtä lailla tärkeää on tutkia puolueettomasti, millä tasolla robottibussit ja autonominen liikennöinti teknisesti ovat juuri nyt.

Kyse on paitsi lainsäädännön, myös sääolosuhteiden, kaupunkimaantieteen, liikennekulttuurin ja yksilöiden asennoitumisen alueellisista eroista. Käytännön kokeilujen avulla selviää, missä on robottibussien todellinen käyttöpotentiaali teknisesti ja käytännöllisesti: avoimilla vai suljetuilla teillä? Taajamissa vai kaupunkien keskustoissa? Lentokentillä ja parkkipaikoilla vai sairaala-alueilla tai korkeakoulujen kampuksilla? Mikäli teknologiat eivät vielä ole valmiita sellaiseen käyttötarkoitukseen, joihin toivoisimme niiden olevan, sekin on hyvä todeta puolueettomin ja runsaita määriä yksilöitä koskettavin kokeiluin. Hankkeen tuloksena voidaan antaa suosituksia suuntaviivoista, joihin kehityksen tulisi kulkea päästäksemme haluttuun tilaan.

Yksilön arkisten tottumusten muuttaminen vaatii aina valtavasti viitseliäisyyttä yksilöltä itseltään. Ensin pitää huomata, että muutos on tarpeellinen ja mahdollinen. Muutos onnistuu, mikäli se on itselle palkitseva (tai hyvin kivuton). Mikäli viestiä älykkäämmistä liikkumispalveluiden valinnoista saadaan onnistuneesti perille Sohjoa Balticiin osallistuviin maihin, vaikutus on Itämeren alueelle merkittävä.

Tuomalla robottibussit katukuvaan, herätetään kansalaisten keskuudessa tarpeellista kiinnostusta käytännön tasolla. Samalla nousee myös yleistä keskustelua tulevaisuuden ympäristöteoista ja arjen, kuten liikkumisen valinnoista. Pitääkö kaikilla olla oma auto? Voiko jonkin matkan kulkea polkupyörällä? Olisiko tieliikenne kaikkialla turvallisempi tulevaisuudessa, jos autoja ei ohjaisi ihminen?

Keskustelu ohjautuu luontevasti myös eettiseen, jopa filosofiseen pohdintaan: mikä merkitys keinoälyllä on ihmiskunnan tulevaisuudelle ja kuka saa päättää, miten keinoäly kehittyy? Missä vaiheessa science fictionin utopiat tai dystopiat tulevat todeksi? Nämäkin keskustelut tulee käydä lävitse, jotta ihminen kokee tulleensa kuulluksi ja hänen huolensa huomioiduksi. Muutosta pelkäävä yksilö ei ole altis tarttumaan muutokseen.

Päästövähennykset ovat tavoite, jonka saavuttaminen ei ole ainoastaan yksilön valinnoista riippuvainen. Poliittisen päätöksenteon tulee tukea muutoksen mahdollistamista ja perustua pyrkimykseen edistää niin ympäristön kuin ihmisen hyvinvointia. Hanketoiminnalla kerrytetään kokemusperäistä ja tutkimuksellista tietoa, jolla voidaan edistää järkevien päätösten tekemistä. Esimerkiksi lainsäädännön luominen kuljettamattomien liikennevälineiden käyttämisen reunaehtojen osalta tulisi tapahtua avoimena keskusteluna kansalaisten ja päättäjien kanssa EU-tasolla, ei vain autonomisten liikennevälineiden valmistajien lobbareiden edistämänä.

 Teksti:

Milla Åman, viestintäpäällikkö, Sohjoa Baltic

Metropolia Ammattikorkeakoulu, Helsinki


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi



Lisää aiheesta

Haluatko kirjoittaa blogiimme? Ota yhteyttä!