Blogi

Blogi

Blogissamme tutustutaan Itämeren alueen yhteistyötä toteuttaviin ihmisiin ja hankkeisiin.

5.6.2018 10.00

LiviHeri kehittää kestävää matkailua Itämeren pienissä maailmanperintökaupungeissa

Rauman, Ruotsin Visbyn ja Latvian Kuldigan kaupunkien sekä Turun yliopiston ja latvialaisen SERDE-residenssijärjestön yhteisenä tavoitteena Living with Cultural Heritage -hankkeessa on oppia yhdessä, miten historiallista kaupunkia voidaan asua, kehittää ja suojella. Living with Cultural Heritage eli LiviHeri on osa EU:n Central Baltic 2014–2020 -ohjelmaa.

Rakennukset muodostavat historiallisessa kaupungissa oivallisen tarttumapinnan paikalliseen kulttuuriperintöön; ne ovat kaikkien nähtävillä, arkkitehtuuriltaan kiinnostavia ja kodiksi muuttuessaan välittäjiä yksityisen ja julkisen kulttuuriperinnön välillä. Rakennuksissa aineellinen ja aineeton kulttuuriperintö kietoutuvat yhteen täydentäen toisiaan. Fyysinen rakennus yksityiskohtineen edustaa aineellista kulttuuriperintöä, jota yhteisvastuullisesti suojelemme hallinnollisin keinoin.

Rakennuksiin erottamattomasti liittyvä aineeton kulttuuriperintö muodostuu taidosta ja tiedosta: arkkitehtuurista, rakentamiseen ja materiaalien valintaan liittyvästä osaamisesta, rakennusosien konservointiin liittyvästä kädentaidosta sekä rakentamiseen, hoitoon ja asumiseen liittyvästä hiljaisesta tiedosta. Rakennuksen käytön myötä syntyy muistojen ja kokemusten pohjalta merkityksiä, joilla henkilökohtaiset elämänkokemukset kiinnittyvät tunteiden kautta aineelliseen kulttuuriperintöön ja jaettuina voivat siirtyä uusille sukupolville tai esimerkiksi matkailijoille. Kulttuuriperintö ei kuitenkaan säily, vaan se säilytetään. Tiedon, taidon ja tunteen lisäksi tarvitaan siis tahtoa.

Kysy, kohtaa ja kuuntele

LiviHerissä on opeteltu avaamaan kotiovia oman perheyhteisön ulkopuolelle. Kotivierailut ja kotimajoitus kerryttävät muistoja ja kokemuksia vierailijoillekin ja mahdollistavat vierailukohteen kulttuuriperintöön kiinnittymisen. Huhtikuussa 2018 oli latvialaisten partneriemme vuoro järjestää yhteinen vuositapaaminen. Pienryhmien työpajat oli toteutettu kotivierailujen muodossa ja ne kuvastivat tahdonvoimaa monin tavoin.

Toisilleen aivan vieraiden ihmisten kohtaaminen yksityiskodissa ja keskustelu ajoittain haparoiden tapaillun tai kokonaan puuttuvan yhteisen kielen avulla on haastavaa Suomen rajojen ulkopuolellakin. Kahvipöydän ääressä istuttaessa jää alkaa kuitenkin väistämättä sulaa ja emännän esittelemä valokuva-albumi asunnon ja rakennuksen eri vaiheista ja niiden kietoutumisesta perheen elämään paikkaa puuttuvat sanat parhaalla mahdollisella tavalla. Vähitellen katse ja keskustelu kohdistuivat rakennusten yksityiskohtiin.

Eräässä asunnossa oli rakennuskonservaattorin ohjauksessa purettu viime vuosikymmeninä rakennetut väliseinät ja otettu esille alkuperäiset lattialaudat. Kadonneet väliovet oli jouduttu teettämään uudelleen, mutta 1970-luvun ikkunat päädyttiin vain kunnostamaan, sillä koko taloon oli tuolloin asennettu samanlaiset, ja yhden asunnon ikkunoiden vaihtaminen olisi rikkonut yhtenäisen julkisivun.

Toisesta asunnosta rouvan iäkäs täti oli muuttanut sisarensa luokse, ja perhe oli kunnostanut asunnon kotimajoituskäyttöön odotellessaan perheen lasten muuttoa pois kotoa ja tilantarpeen vähenemistä. Tädin aikana asuntoa oli lämmitetty uuneilla. Viemäriä ja vesijohtoa ei vielä ollut. Arkiaskareisiin kuului portaita alas mennessä likaämpärin vieminen tunkiolle ja ylös tullessa puiden kantaminen asuntoon. Tarinoiden ja perhealbumin äärellä nautittu iltapäiväkahvi sai vähän mausteisemman vivahteen silkasta kunnioituksesta tarmokasta mummoa kohtaan. Painauma rappusessa ei ollut pois lähtiessämme enää kuluma, siitä oli tullut kunniamerkki.

LiviHeri1
Asunnon kunnostamisessa on haluttu palauttaa alkuperäisiä pintoja mutta myös säilyttää käyttökelpoisia rakennusosia. Kuva: Laura Puolamäki
LiviHeri2
Lautalattia pääsi päivänvaloon ja sai uuden maalipinnan. Kuva: Laura Puolamäki

Kädentaidot sosiaalisen oppimisen tukena

Rakennusperinnön hoitamiseksi tarvittavaa taitoa ja tietoa jaetaan restaurointityöpajoissa. Työpajat kokoavat vuosittain eri puolilta Itämerta saapuvia ammattilaisia, opiskelijoita ja talonomistajia jakamaan taitojaan ja tietojaan yhteiselle työmaalle. Työmaat ovat avoimia vierailijoille, jotta paikalliset ihmiset ja matkailijat voivat oppia seuraamalla työskentelyä ja kysymällä tekijöiltä. Työpaja havainnollistaa myös historiallisen kaupungin kulttuuriperintöä rakentavaa prosessia avaamalla kunnostetun ja hoidetun rakennuksen sisältämiä työvaiheita ja niiden toistuvuutta. Kuldigassa työpajamenetelmä on viety niin pitkälle, että kaupunki järjestää avoimia työpajoja, joihin asukkaat voivat tulla omien ikkunoidensa kanssa, opetella yhdessä kaupungin rakennuskonservaattorin kanssa kunnostamaan niitä ja käyttää työhön kaupungin hankkimia työkaluja ja materiaaleja. Kesäaikaan järjestetty työpaja toimii kaupunkialueelle pystytetyssä telttakatoksessa, jotta ohikulkijatkin voivat seurata työtä.

LiviHeri3
Kuldigassa vuotuinen ikkunankunnostustyöpaja on sekä oppimistapahtuma että matkailunähtävyys. Kuva: Jana Jacobsone

Osallistumalla onnistumisiin

Rakennusperinnön hoito, säilyttävän korjausrakentamisen menetelmät ja perinteisten materiaalien käyttäminen tuntuvat joskus hankalilta ja kalliilta työn tekemisen hetkellä. Taidokkaasti toteutettu työ kuitenkin kestää yli sukupolvien, ja rakennusten katkeamattomalla hyvällä hoidolla kustannuksia voidaan jakaa eri sukupolvien kesken. Nykyään trendikkäät kiertotalouden ja materiaaliviisauden käsitteet ovat korjausrakentamisen peruskiviä.

Nykyajan matkailijaa kiinnostaa kulttuuri ja arkielämä. Tarjoamalla kotimajoitusta tai vierailuita yksityisissä historiallisissa rakennuksissa annetaan vierailijoille mahdollisuus tutustua arkeen, saada kokemuksia, osallistua rakennusperinnön hoidon kustannuksiin, ja joskus käytännön työhönkin. Talonomistajalle matkailu tarjoaa lisärahoitusta korjausrakentamisen ja hoidon kustannuksiin. Talonomistaja ja matkailija kohtaavat näissä merkeissä jollakin jakamistalouden globaalilla alustalla. Silloin kun ostettava palvelu todella tukee matkakohteena toimivan kaupungin asumista, kehittämistä ja suojelua, ja palvelua tarjotaan yksityiskodeissa eikä sijoitusasunnoissa, ollaan kestävyyden asialla. Osallistumisen mahdollisuus tukee koettua isännyyttä ja tahtoa vastuunkantoon.

Kotimajoitus tai majoittuminen yksityisasunnoissa kasvattaa edelleen suosiotaan. Jos historiallisten kaupunkien asuntoja alkaa siirtyä sijoittajien käsiin ja yöpyjät ovat pääsääntöisesti muita kuin kaupungin asukkaita ja asuntojen omistajia, muuttuu toiminta kestämättömäksi. Arkielämän mukanaan tuoma taito, tieto, tunne ja tahto toimia oman ympäristön puolesta katoaa kaupungista, ja vaarana on muuttuminen elottomaksi kulissiksi. Meillä kaikilla on mahdollisuus vaikuttaa asiaan omalla kulutuskäyttäytymisellämme. Missä sinä yövyt seuraavalla matkallasi?


Teksti: Laura Puolamäki, Project Manager, Living with Cultural Heritage


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi


Nimimerkki
Otsikko
Kommentti *
Älä täytä
Tähdellä (*) merkityt kentät ovat pakollisia
Ei kommentteja


Lisää aiheesta

Haluatko kirjoittaa blogiimme? Ota yhteyttä!