Toisessa valtakunnallisessa Itämeri-foorumissa Turussa kävi ilmeiseksi kaksi asiaa. Ensinnäkin, Itämeri-strategian ja -yhteistyön kannalta Venäjällä on keskeinen merkitys. Ja toiseksi, Venäjää ei voida moittia ainakaan liiallisesta aktiivisuudesta Itämeri-yhteistyöhön osallistumisessa. Kysymys kuuluukin, olisiko olemassa jokin ”vipu”, jolla Venäjä voitaisiin aktivoida yhteistyöhön Itämeren alueella?

Voisiko Itämeren alueen toinen suuri toimija, Saksa, olla tällainen vipu? Maantieteellisestihän nämä maat muodostavat Itämeren kaksi päätä: Venäjä idässä, Saksa etelässä. Poliittisessa mielessä sama matka Itämeren reunalta toiselle on matka EU:n ulkopuolelta EU:n ytimeen. Kun Venäjä on pyrkinyt saamaan – ja usein saanutkin – äänensä kuuluviin EU:n sisällä juuri Saksan avulla, Saksaa ei suotta nähdä idän ja lännen intressien yhteen sovittajana.

Saksaa ja Venäjää tullee tulevaisuudessa yhdistämään, sanan konkreettisessa mielessä, Itämeren halki kulkeva kaasuputki. Tämä vahvasti bilateraalinen hanke on herättänyt alusta alkaen myös voimakasta poliittista vastustusta, mikä voikin jumittaa vivun heti alkuunsa. Etenkin Saksan ja Venäjän väliin jäävissä Itämeren eteläreunan valtioissa on esitetty epäilyjä Saksan valmiudesta toimia Euroopan hyväksi. Tämä syvässä istuva epäluulo Saksan Venäjän-suhteita kohtaan ei ole voinut olla heijastumatta myös Itämeren alueen yhteistyöhön.

Epäluulon ja kyräilyn ilmapiiri ei kuitenkaan lyhyelläkään aikavälillä edistä Itämeren asemaa. Kivenä kengässä hiertävä kaasuputkihanke tulisikin jollakin järkevällä tavalla linkittää osaksi Itämeri-strategiaa. On vaikea nähdä, miten tämän Itämereen niin taloudellisesti, poliittisesti kuin ympäristöllisestikin liittyvän hankkeen ulkoistaminen Itämeri-yhteistyöstä parantaisi Itämeri-strategian tulevaisuudennäkymiä. Kaasuputkihankehan on osoittanut, että keskustelu- ja yhteistyöfoorumille on suuri tarve.

Centrum Balticumin johtaja Esko Antola peräänkuulutti Itämeren alueelle obamalaista ”yes, we can”-henkeä. Tähän vetoomukseen on syytä yhtyä, koska Itämeri-strategian onnistuminen riippuu juuri Itämeren toimijoista. On kuitenkin syytä alleviivata, ettei Itämeri ole pelkkä ympäristökysymys tai -ongelma. Itämeri on myös poliittinen tila. Tarvitaan vahvoja poliittisia toimijoita nostamaan Itämeri-kysymykset EU:n agendalle. Saksan saaminen Itämeri-strategian taakse on tärkeätä, koska siten meillä on edes pieni mahdollisuus vakuuttaa Venäjä siitä, että Itämeri-yhteistyö on myös sen intressissä.

Kimmo Elo

Tutkija