Itämeren
valtioilla on Euroopan parlamentissa 219 edustajaa. Se on siis vähän alle kolmannes
parlamentin paikoista. Monessa muussakin mielessä Itämeri on noin kolmannes
unionia. Esimerkiksi 30 prosenttia jäsenvaltioista tulee alueelta. Tärkeä asia
olisi miettiä, miten tämä kolmanneksen osuus voitaisiin kanavoida vastaavaksi
vaikutusvallaksi.
Parlamentti
on tärkeä foorumi vaikutusvallalle. Kolmannes Euroopan kansanpuolueen ryhmän
edustajista tulee Itämeren alueelta. Liberaaliryhmässä osuus on vähän suurempi
ja Vihreissä jopa 40 prosenttia edustajista tulee täältä. Saksalaiset ja
puolalaiset dominoivat EPP:n ”Itämeriryhmää”, jossa peräti 80 prosenttia
edustajista tulee näistä kahdesta maasta.
On
tietenkin luonnollista, että Saksa ja Puola dominoivat ”Itämeriryhmiä”. Näistä
maistahan valitaan 68 prosenttia Itämeren edustajista. Parlamenttiedustajille
pienistä maista on siis välttämätöntä löytää kumppaneita saksalaisista ja
puolalaisista. Vaarana on kuitenkin päinvastainen asetelma: että nämä kaksi
maata asettavat Itämeren agendan. Erityisen ongelmallista on, että kumpikin alueen
”suurvalta” on vain ehkä kolmannekseltaan itämerellinen.
EPP on
selvästi suurin Itämeren alueen Europarlamenttiryhmittymä. Noin 40 prosenttia alueen edustajista tulee
tästä EP:nkin suurimmasta ryhmästä. EPP:n
osuus on jopa suurempi täällä kuin Euroopan parlamentissa itsessään. Toiseksi
suurin Itämeren alueen puolue ovat demarit ja kolmantena tulevat liberaalit.
Muutokset
puolueiden voimasuhteissa eivät ole kovin dramaattisia. EPP lisäsi paikkojaan
hieman Puolassa saavutetun menestyksen ansiosta. Sosialidemokraattien ja
Liberaaliryhmän kannatus laski mutta Vihreiden nousi. Muutokset sopivat yhteen
eurooppalaisten trendien kanssa. Lopullinen kuva tarkentuu vasta kun Parlamentti
järjestäytyy. Kansakuntien Eurooppa-ryhmä eikä etenkään ryhmä ”muut” ole vielä
löytäneet muotoaan.
Jos
Euroopan parlamentin merkitys seuraavana viisivuotiskautena edelleen kasvaa, on
sen itämerelliselläkin koostumuksella merkitystä. Erityisen tärkeätä se on
Itämeri-strategian toteuttamisen kannalta. Strategia on monella tavalla avoin
ja sen toimeenpano vaatii poliittisia päätöksiä, joissa Euroopan parlamentti on
osapuolena. Olisi kovin tärkeätä, että alueen edustajilla olisi tiivistä
kanssakäymistä Itämeren agendan aikaansaamisessa.
Erityisen
toivottavaa olisi, että työnsä lopettavan Parlamentin aikana aktiivisesti toiminut
Itämeren Intergroup jatkaisi toimintaansa ja että siihen osallistuisivat keskeiset
poliittiset vaikuttajat omista ryhmistään.
Esko Antola
Johtaja
Centrum Balticum -keskus