Saksaa tulee seuraavan neljän vuoden aikana
johtamaan konservatiivien (CDU/CSU) ja liberaalien (FDP) oikeistohallitus,
jonka liittokanslerina jatkaa Angela Merkel (CDU). Ulkopolitiikkassa tämä
tarkoittaa paluuta Saksan ja Ranskan välisen yhteistyön vahvistamiseen Euroopan
unionin (EU) moottoreina, transatlanttisten suhteiden merkityksen korostamiseen
ja prargmaattisempaan suhtautumiseen Venäjään. Mutta mitä hallituksenvaihdos
tarkoittaa Itämeren alueen kehitykselle?
Itämerta reunustavat valtiot kuuluvat pääosin –
Saksa ja Puola poislukien – EU:n nk. pieniin jäsenvaltioihin. Tämä voi olla
alueen kehityksen kannalta positiivinen asia, koska etenkin konservatiivit ovat
pitäneet EU:n suurten ja pienten valtioiden välistä yhteistyötä tärkeänä. Siten
on ajateltavissa, että Itämeren pienten rantavaltioiden intressit, ongelmat ja
toiveet tulisivat aiempaa helpommin kuulluksi Berliinissä.
Ongelmalliseksi voi kuitenkin muodostua kaksi
seikkaa. Ensinnäkin, oikeistohallituksen tuleva suhde Venäjään – Itämeren
alueen toiseen keskeiseen toimijaan – on vielä suuri kysymysmerkki.
Ulkoministeriksi mitä todennäköisimmin nousevan Guido Westerwellen (FDP)
ulkopoliittinen ajattelu poikkeaa suuresti edeltäjiensä Joschka Fischerin
(Vihreät) ja Frank-Walter Steinmeierin (SPD) ajattelusta. Paljon riippuukin
siitä, miten hyvin uusi hallitus kykenee vakuuttamaan Venäjän yhteistyön
tarpeellisuudesta jatkossakin.
Toiseksi, oikeistohallitus tulee vahvistamaan
Saksan ja Ranskan yhteistyötä EU:n kehityksen vahvistamiseksi. Konseptista
riippuen tämä saattaa lisätä jännitteitä Saksan ja itäisen Keski-Euroopan
Itämeren rantavaltioiden välillä. Sama vaikutus voi olla myös Saksan tulevilla
energiapoliittisilla linjauksilla, koska Itämeren halki kulkeva kaasuputki on
kiinteä osa tätä problematiikkaa.
Itämeren alueen kehityksen kannalta Saksan
oikeistohallitus on sekä haaste että mahdollisuus. Haasteena on pitää Itämeri
myös Saksan agendalla, koska ilman Saksan tukea Itämeri uhkaa jäädä muiden
kysymysten varjoon. Mahdollisuus puolestaan piilee siinä, että Saksalla on
todellisia intressejä myös Itämeren alueella. Itämeren alueen pienten
valtioiden tulisikin tiivistää yhteistyötään, jotta mahdollisuus ei kaatuisi
ainakaan keskinäisiin ristiriitoihin.
* * *
Kimmo Elo on
Saksan politiikkaan erikoistunut valtiotieteen tohtori Turun yliopiston
valtio-opin laitoksella ja Jyväskylän yliopiston dosentti.
